Mad Max: Fury Road on vuonna 2015 ensi-iltansa saanut australialais-yhdysvaltalainen post-apokalyptinen toimintaelokuva, jonka on ohjannut George Miller. Fury Road on jatko-osa elokuville Mad Max, Mad Max 2 – asfalttisoturi ja Mad Max – ukkosmyrsky, muttei suoranaisesti pohjaudu niihin. Elokuva on etenkin tunnettu toimintakohtauksien näyttävistä stunteista sekä kuvannollisesta tarinankerronnasta runsaiden dialogien sijasta.
Elokuvan pääosaa näyttelee Tom Hardy. Fury Road on ensimmäinen Mad Max -elokuva, jossa päähenkilö Max Rockatanskya ei näyttele Mel Gibson.
Elokuvan tapahtumien kuvaillaan asettuvan ajallisesti ensimmäisen ja toisen elokuvan väliseen aikarakoon. Miller itse on kuitenkin sanonut “All the films have no strict chronology. It’s like an episode in Mad Max’s life. Never ever wrote any of the scripts with a chronological order” (Elokuvilla ei ole tiukkaa kronologiaa. Se on kuin yksi episodi Mad Maxin elämässä. En ole koskaan kirjoittanut käsikirjoituksia kronologiseen järjestykseen). Elokuvasta on myös tekeillä videopeli.
Juoni:
Ydinsodan jälkeisessä maailmassa sivilisaatio on tuhoutunut ja maaperä muuttunut aavikoksi. Max Rockatansky, australialainen selviytyjä, joutuu ”Sotapojat”-ryhmittymän ja näiden palvoman kulttijohtajan Immortan Joen vangiksi. Tyrannimainen Joe hallitsee väestöä Linnakkeesta käsin kontrolloimalla sekä vesivarantoja että polttoainetta. Nux-niminen Sotapoika päätyy käyttämään Maxia verenluovuttajana, jota kutsutaan ”veripussiksi”.
Sotapäällikkö Furiosa lähetetään raskaasti aseistetun ja kahdella V8-moottorilla varustetun Sotarekka-tankkiauton kyydissä hakemaan Bensakaupungista polttoainetta. Kun Furiosa poikkeaa reitiltä kohti vihamielisten hallitsemia autiomaa-alueita, paljastuu, että Furiosa salakuljettaa rekassa “Viittä Vaimoa”, joiden odotetaan synnyttävän terveitä jälkeläisiä. Naiset eivät suostu elämään pelkkinä lapsentekokoneina ja ovat päättäneet paeta. Yksi naisista, Splendid Angharad, on yhteisölle erityisen tärkeä, sillä hän on raskaana Immortan Joelle. Joe, Sotapojat sekä Bensakaupungin ja ”Luotifarmin” joukot aloittavat Furiosan takaa-ajon. Max joutuu mukaan matkalle Nuxin ”veripussina”.
Furiosa eksyttää takaa-ajajat hiekkamyrskyyn. Max ja Nux kuitenkin kohtaavat Furiosan ja muut naiset aavikolla. Max päättää kaapata rekan, mutta ei saa sitä käynnistymään ilman Furiosaa. Max ja naiset pääsevät yhteisymmärrykseen yhteisestä pakomatkasta ja Max hätistää rekkaa sabotoivan Nuxin. Furiosa kuljettaa rekan kanjoniin, jonka läpikulkuun hän on saanut luvan moottoripyöräjengiltä lupaamalla motoristeille runsaasti polttoainetta. Jengi järkyttyy takaa-ajavan joukon suuruudesta ja päättää purkaa sopimuksen. Furiosan joukko pakenee ja joutuu torjumaan sekä motoristien että Joen joukon hyökkäyksiä. Nux saa Joelta käskyn hypätä rekan kyytiin ja tappaa Furiosa, mutta hän epäonnistuu tehtävässään. Angharad putoaa rekasta ja kuolee, jolloin myös kohuttu raskaus keskeytyy. Nux päättää liittyä Furiosan joukkoon, sillä hän ei usko mahdollisuuteensa palata Joen luokse epäonnistuttuaan tehtävässään ja Angharadin pudottua Nuxin ”veripussin” ohjaamasta rekasta.
Furiosa kertoo määränpään olevan rehevä ”Vihreä paikka”, josta hänet lapsena kaapattiin. Ylitettyään suuren suoalueen Furiosan joukko kohtaa Vihreästä paikasta kotoisin olevia naisia, jotka paljastavat, ettei vehreä alue ole enää elinkelpoinen. Pettyneen Furiosan johtama joukko päättää jatkaa matkaa eteenpäin, mutta Max uskoo, että vettä ja viherkasveja täynnä oleva Linnake on ainoa mahdollisuus selviytymiseen. Max vakuuttaa Linnakkeen olevan vallattavissa, jos Joen takaa-ajojoukon eristää kanjoniin tuhoamalla sisäänkäynnin Sotarekkaa hyödyntäen. Paluumatkalla osa naisista menehtyy, mutta Furiosa onnistuu tappamaan Joen ja Nux uhraa itsensä tuhotakseen kanjonin ja pysäyttääkseen Joen joukon. Linnakkeen siviiliväestö ja nuoret Sotapojat ottavat Furiosan paluun ja Joen kuoleman riemuiten vastaan. Furiosa ja selviytyneet neljä vaimoa asetetaan hallitsemaan Linnaketta. Max poistuu Furiosan näköpiiristä suureen ihmisjoukkoon.