Hei, me lennetään! (Airplane!) on yhdysvaltalainen Jim Abrahamsin, David Zuckerin sekä Jerry Zuckerin ohjaama ja käsikirjoittama komediaelokuva vuodelta 1980. Elokuva on kolmikon ensimmäinen yhdessä käsikirjoittama ja ohjaama elokuva. Sen pääosissa nähdään Robert Hays, Julie Hagerty, Leslie Nielsen, Robert Stack, Lloyd Bridges, Peter Graves, Kareem Abdul-Jabbar ja Lorna Patterson. Elokuva on parodia monista 1970-luvulla tehdyistä katastrofielokuvista.
Elokuva sai hyvän vastaanoton ja se on äänestetty kymmenenneksi Yhdysvaltain hauskimpien elokuvien listalla ja se on myös sijalla 6 Bravon 100 hauskimman elokuvan joukossa.
Juoni
Entinen taistelulentäjä Ted Striker (Robert Hays) traumatisoitui tuntemattomassa sodassa, minkä seurauksena hän on alkanut pelätä lentämistä. Traumansa vuoksi hän ei pysty pitämään työpaikkojaan, ja näin ollen myös hänen lentoemäntänä työskentelevä sodanaikainen tyttöystävänsä Elaine Dickinson (Julie Hagerty) jättää hänet. Voittaakseen Elainen takaisin Striker päihittää pelkonsa ja ostaa lipun Los Angelesista New Yorkiin menevälle lennolle, jolla Elaine on työvuorossa. Lennon aikana Elaine kuitenkin torjuu miehen ehdotukset palata takaisin yhteen.
Kun päivällinen on tarjoiltu, useat matkustajat sairastuvat, ja yksi matkustajista, tri Barry Rumack (Leslie Nielsen), käsittää, että kaikki kalaa syöneet matkustajat ovat saaneet ruokamyrkytyksen. Lentoemännät huomaavat, että koneen miehistö, mukaan lukien lentäjä Clarence Oveur (Peter Graves) ja perämies Roger Murdock (Kareem Abdul-Jabbar), ovat saaneet myös ruokamyrkytyksen, eikä koneessa ole jäljellä yhtään lentotaitoista ihmistä. Elaine ottaa yhteyttä Chicagon lennonjohtotorniin saadakseen apua, ja tornin työnjohtaja Steve McCroskey (Lloyd Bridges) ohjeistaa häntä aktivoimaan koneen autopilotin. Kyseessä on suuri puhallettava Otto-niminen nukke, joka voi viedä heidät Chicagoon, muttei laskeutua. Tri Rumack taivuttelee Strikerin lentämään konetta, mutta tämä tuntee paineen liian kovaksi ja konetyypin itselleen liian tuntemattomaksi.
McCroskey tietää, että hänen on saatava joku muu ohjaamaan kone alas puhelimitse, ja kutsuu paikalle Rex Kramerin (Robert Stack). Striker ja Kramer taistelivat sodassa yhdessä, joten heidän on ensin voitettava yhteiset negatiiviset kokemuksensa. Koneen lähestyessä Chicagoa Striker alkaa hermostua yhä enemmän ja pystyy laskeutumaan vasta tri Rumackin kannustuspuheen jälkeen. Kramerin tarjotessa taustalla loputonta ohjevirtaa Striker saa pelkonsa voitettua ja onnistuu laskeutumaan turvallisesti. Vain muutama matkustaja saa vähäisiä vammoja, ja laskeutumistelineetkin säästyvät suurilta vaurioilta. Strikerin rohkeus elvyttää Elainen rakkauden, ja pari suutelee toisiaan Oton painellessa samalla koneella takaisin yläilmoihin puhallettuaan itselleen ensin naiskumppanin.
