Infoa:
Alkuperäinen nimi: グロテスク
Genret:Kauhu
Valmistusvuosi:2009
Pituus:73 min
Tunnetaan myös nimillä: Gurotesuku
Ohjaajat: Kōji Shiraishi
Käsikirjoittajat: Kōji Shiraishi
Pääosanäyttelijät: Hiroaki Kawatsure, Shigeo Ôsako, Tsugumi Nagasawa
Maat: Japani
Kielet: japani
Pätkä arvostelua tästä leffasta:
Viimeisen reilun vuosikymmenen aikana elokuviin kohdistuva sensuuri on löystynyt maailmalla tasaiseen tahtiin ja sen seurauksena myös elokuvissa esiintyvä väkivalta on lisääntynyt ja muuttunut hiljalleen yhä verisemmäksi ja brutaalimmaksi. Katsojat ovat tottuneet yhä rankempaan menoon niin elokuvissa kuin televisiosarjoissakin ja sitä pidetään usein jo itsestäänselvyytenä. Liike on ollut selkeästi takaisin kohti 1970 ja 1980 -lukujen halpoja verikekkereitä ja psykoottisten tappajien kulta-aikaa. Tästä todisteena on 2000-luvun elokuvallisena ilmiönä syntynyt kidutusporno eli gorno-genre. Ensimmäisen kerran tätä gore ja porno -sanoista sekoitettua sanahirvitystä käytettiin kriitikko David Edelsteinin toimesta vuoden 2006 alussa ja suosion alati kasvaessa sitä voidaan pitää jo erittäin merkittävänä elokuvasuuntauksena.
Gorno on suhteellisen laaja käsite, jonka sisälle voidaan laskea perusteokset Rob Zombien House of 1000 Corpses (2003) ja The Devil's Rejects (2005), James Wanin alulle panema ja yhä voimissaan oleva Saw-sarja ja Eli Rothin Hostel-elokuvat. Genre sisältää todella runsaasti myös vähemmän tunnettuja, usein myös sisällöltään rankempia elokuvia, kuten Murder-Set-Pieces (2004) sekä August Underground -sarja. Listaa voisi jatkaa loputtomiin, mutta gornon määritelmä on varmaankin jo selvä. Kysymys ei siis ole millään tavalla pornografiasta tai seksistä (vaikka useat genren elokuvat sisältävätkin runsaita määriä seksiä ja paljasta pintaa) vaan pornon tavoin pyrkimyksestä säväyttää visuaalisin keinoin. Gornosta puhuttaessa väkivallan ja veren määrän lisääminen on usein suoraan verrannollinen elokuvan onnistumiseen. Ainakin jos ajatellaan katsojien odotuksia.
Tavallisesti ranskalaisten harteilla on levännyt gorno-elokuvien tason nostaminen uudelle, katsojien vatsoja ja moraalia koettelevalle tasolle erityisesti elokuvien Haute tension (2003), À l'intérieur (2007) ja Martyrs (2008) myötä. Nyt oli japanilaisten vuoro, kun Kôji Shiraishin (Carved: The Slit-Mouthed Woman, 2007) ohjaama elokuva Grotesque (2009) ilmaantui hieman yllättävän tuntuisesti järkyttämään länsimaisia katsojia. Aivan vähin äänin elokuva ei kuitenkaan saapunut, sillä ainakin Englannin elokuvatarkastamo BBFC (British Board of Film Classification) ehti jo kieltää elokuvan esittämisen kokonaan. Täyskielto on harvinainen tapaus ja vastaavanlaisen päätöksen sai edellisen kerran jo mainittu Murder-Set-Pieces noin viisi vuotta aiemmin. Grotesquen kieltäminen on kuitenkin elokuvan sisältö huomioiden täysin ymmärrettävää. Jos sen itsetarkoituksellista seksuaalista sadismia sisältävää kokonaisuutta pitäisi leikata tai muuten sensuroida, ei jäljelle jäisi paljon mitään.
Grotesque markkinoi itseään (tiedostaen hyvin kohderyhmänsä) julmimpana japanilaisena splatter-elokuvana mitä ikinä on tehty ja dvd:n kansi kertoo, että se saa Hostelin ja Saw:n näyttämään lastenleikiltä. Vaikka näiden sanojen tarkoitus onkin ylimainostaa elokuvaa, täytyy myöntää, että väitteet pitävät tavallaan hyvinkin paikkansa. Vaikka Grotesquen markkinoinnissa vedotaankin näiden amerikkalaisten elokuvien faneihin, sen esikuvat löytyvät pikemminkin kotimaasta. Kehyskertomus on kuin suoraan Hideshi Hinon elokuvasta Guinea Pig: Flowers of Flesh and Blood (1985) ja silmäväkivaltaan liittyvä hetki vertautuu hyvin Guinea Pig -sarjan ensimmäisestä osasta Devil's Experiment (1985) löytyvään kohtaukseen. Kiinnekohdat myös halvoista, mutta sitäkin sadistisimmista ja verisimmistä elokuvista tunnetun Daisuke Yamanouchin elokuviin ovat selviä, erityisesti tavat joilla Grotesquessa käsitellään avuttomia ihmisuhreja.
Grotesquen juoni on mahdollisimman pelkistetty. Nuori mies Kazuo (Hiroaki Kawatsure) on treffeillä naisystävänsä Akin (Tokyo Gore Policessakin näytellyt Tsugumi Nagasawa) kanssa. Keskustelu on leikkimielistä ja jossain vaiheessa Aki kysyy Kazuolta elokuvan edetessä yhä olennaisemmaksi nousevan kysymyksen: ”Kuolisitko puolestani?”. Samassa heidän kimppuunsa käy vasaraa heiluttava tuntematon mies (Shigeo Ôsako). Kidnapattu pari herää myöhemmin kidutuskammiossa suukapuloituna ja kahlittuna, valmiina kaappaajansa käsittelyä varten.
Grotesque onnistuu olemaan nimensä ja maineensa veroinen. Aluksi uhreihin sovelletaan psykologisen sadismin keinoja ja siitä edetään seksuaalisemmaksi ja lopulta otetaan käyttöön fyysiset kidutuskeinot kuitenkin niin, etteivät uhrit ikinä luovu toivosta vaan taistelevat selviytymisestä. Myös gorea on paljon ja se on vakuuttavaa, kohteiksi löytyvät mm. sormet, kädet, silmät, genitaalit ja jopa suolistokin. Kiduttaja kannustaa uhrejaan laittamaan itsensä peliin pelastaakseen toinen toisensa ja tämä vahvistaakin elokuvan muutoin niin pelkistettyä tarinaa.
Monet japanilaiset elokuvat ovat yrittäneet jotain samansuuntaista, mutta yritykset ovat usein kaatuneet alhaisen budjetin aiheuttamiin rajoituksiin. Grotesque ei kärsi näistä vaivoista, vaan koko elokuva on kauttaaltaan hienon näköistä niin ohjauksensa kuin kuvauksensakin puolesta erikoismaininnan mennessä luonnollisesti erikoisefekteille. Elokuva tapahtuu suurimmaksi osaksi yhdessä huoneessa ja myös kuvauspaikkaan on panostettu. Uhreilta ei kovinkaan taidokkaita näyttelysuorituksia tarvita, mutta kiduttajana toimiva, ensimmäisessä elokuvassaan näyttelevä Shigeo Ôsako on jo ulkonäöltään sopivan pahaenteinen ja vetää roolinsa vakuuttavasti. Hän on jotenkin tyypillinen japanilainen mielipuoli: pinnalta säyseä, mutta sisältä mätää nihilismiä, sadismia ja kieroutuneisuutta uhkuva demoni.
Grotesque on malliesimerkki gorno-genren elokuvasta ja toimii hyvänä muistutuksena siitä, mistä koko genressä on kysymys. Elokuva onnistuu todella hyvin siinä mitä se yrittääkin eikä sen enempää. Grotesque kestää sopivat 73 minuuttia, eikä katsoja ehdi pitkästymään juonen puutteista huolimatta. En suosittele Grotesquen katsomista kenellekään muille kuin väkivaltaviihteen ystäville ja suurkuluttajille. Ensikertalaiselle kokemus voi olla liiankin vahva.
Grotesque aiheuttaa painajaisia.